Yksinpurjehdus Imocalla nojaa valtaviin tehoihin ja suureen määrään elektroniikkaa. Kaikki on kovilla. Rasitukset ovat rajuja, matkojen kestot pitkiä ja olosuhteet äärimmäisiä. Imoca Starkin ja sen navigointielektroniikan tuntee Suomessa Robert ”Roba” Nyberg. Haastattelimme häntä.

Aina kun veneeseen laitetaan elektroniikkaa pitää varautua siihen, että ongelmia voi tulla. Vene tärisee, keinuu, hakkaa. Laitteet voivat saada kosteutta. Sen kun ymmärtää, pärjää katkosten kanssa paljon paremmin. Varautuminen ja siihen opettelu on tärkeää. 

”Sitä aina unelmoi tällaisesta projektista, missä saa suunnitella varmuutta. Jos joku hajoaa, mitä seuraavaksi”, sanoo Nyberg. Hän vastasi Imoca Starkin B&G-asennusten suunnittelusta, testauksista, mittauksista ja kalibroinnista. Se on iso vastuu, sillä valtameriyksinpurjehdus ei ilman toimivaa autopilottia Imocalla onnistu. 

Huuselan Imocan pääjärjestelmänä toimii H5000-autopilotti. Oikeastaan kaksi ihan erillistä systeemiä, sillä ajavan pilotin voi valita pelkällä kytkimen painalluksella. Niille on vielä olemassa eri valmistajan varasysteemi. Autopilotin peräsintä ajavia työyksiköitä Arilla on Vendée Globessa yhteensä viisi, minkä lisäksi mukaan lähti myös kattava määrä varaosia. 

Autopilotti käyttää aina kompassia referenssiä, vaikka ajaisikin tuulikulmaa. ”Kompasseja Arilla on kisassa yhteensä neljä, sillä ilman kompassia, ei autopilotillakaan enää ajella”, Nyberg kertoon.  Kaksi kompasseista on Gyro-stabiloituja. 

Autopilotin pitää toimia koko kisan ajan. Systeemiin voi silti tulla vikoja ja tuleekin. Niin lujilla ne tässä lajissa ovat. Kippareiden pitää tuntea järjestelmä, osata etsiä vikoja, testata ja korjata ne. Varajärjestelmillä on oltava varajärjestelmänsä. Vasta sitten on järkevää lähteä kisaamaan valtamerelle yksin.

Turvallista ja mukavaa

B&G:n H5000 -järjestelmän yksi tärkeitä ominaisuuksia on yksinkertaiselta kuulostava hälytys. ”Sinne voi laittaa ns. ”Guard zonet” tutkaan eli päälle hälytyksen, joka huutaa tarvittaessa kuin sireeni kipparin hereille esimerkiksi silloin jos toinen alus on tullut asetetun sektorin sisälle tai tulee ”no rudder response” -tilanne eli tietokone haluaa ohjata, mutta vene ei käänny”, kuvailee Nyberg.

Nyberg kertoo, myös että retkiveneissäkin näkee jo jonkin verran H5000-järjestelmää eli niin kutsuttua ”Vendée Globe”-mallia. Niihin vaan yleensä riittää yksi järjestelmä, sillä veneen käyttötarkoitus on toinen ja se on mahdollista ajaa tarvittaessa käsin rantaan. 

”Minusta tässä on markkinoiden paras autopilottijärjestelmä purjeveneille. Se on tosi tarkka ajamaan tuulikulmaa ja osaa käyttäytyä niinkuin purjeveneet. Se osaa ottaa aallot ja tuulenpuuskat huomioon, mikä on seurausta yli parinkymmenen vuoden softapuolen kehitystyöstä. Kun veneen keula vaikka liikkuu alaspäin, ajaa pilotti vähän tuulen myötäisempään. Niinkuin ihminen, joka tietää, miten aalloissa pitää ajaa”, Nyberg kertoo. 

Hifistelyllekin on sijansa

Asetukset ovat aina yksilöllisiä. Imocan kanttaava köli, kääntyvä siipimasto ja isot apparenttikulmat tekevät sen asennuksista erittäin spesifit ja aikaavievät. Imocalla ajetaan aina suhteellista tuulta, kun taas tavallisesti veneet kulkevat suoraan myötäuuleen ja silloin vesilläkalibrointiin saattaa riittää puolisen tuntia. Imocan asetuksia puolestaan voidaan hioa parhaimmillaan tai pahimmillaan kuukausia. Ihan tiimin ambitiotasosta riippuen. Kaikki mahdolliset olosuhteet ja purjeyhdistelmät ajetaan silloin tarkkaan läpi.

Fyysisen asennuksen ja veneen vanhojen kalibrointi- ja polaariarvojen järjestelmäänsyötön jälkeen Nyberg teki melkein viikon töitä, ennen kuin Imoca Stark pääsi testipurjehtimaan; tekemään mittauksia ja kalibroimaan. Purjehduksia oli Suomessa yhteensä neljän, viiden päivän verran ja niitä jatkettiin vielä Ranskassa.

.

Imoca Starkissa on mm.: 

• 2 tuulimittaria eli 1 per järjestelmä.  
• mastossa erityinen sensori (mast rotating sensor), joka kertoo B&G-järjestelmälle maston kulman. Muuten tuulimittari puolestaan kertoisi ihan vääriä lukuja.
• AIS-lähetin (Halo24)
• Zeus-plotteri eli monitoiminäyttö
• Edestakaista liikettä mittaava ”motion sensor”, jota autopilottikin käyttää aaltojen ajamiseen.

.

3 vinkkiä toimivan autopilotin valintaan

• Kun valitset työyksikköä, joka kiinnitetään peräsinakseliin, konsultoi ensin ammattiveneenrakentajaa, joka varmistaa, että rakenteet kestävät.
• Ammattimiehen käyttäminen elektroniikka-asennuksissa voi olla rahanarvoinen valinta.
• Mieti, mitä juuri sinä tarvitset. Olennaista on valita omaan käyttöön sopiva järjestelmä, ei enempää, eikä vähempää.

Robert Nyberg

• Kilpapurjehtija ja merielektroniikkaan erikoistuneen Voltak Oy:n yrittäjä 
• Purjehtinut ammattilaisena yli 15 vuotta. Ratakisoja enimmäkseen: match race world touria sekä moderneja metriveneitä. Kaksi MM-kultamitalia (5,5mR ja military world sailing), kuusi arvokisamitalia.
• Erikoistunut purjehduselekrtoniikkaan ja sähköasennuksiin, navigointilaitteiden kalibrointiin ja käyttöönottoihin sekä suurempien järjestelmien suunnitteluun ja toteutukseen.

.

Pääkuvassa Halo24-tutka

.