KOTIA KOHTI – HEADING HOME
Yippee!! Less than 50% to go. Theoretically.
Alle puolet matkasta jäljellä. Jotenkin laskettuna eli etäisyytenä maaliin. Uskomatonta. Jokainen päivä tässä kisassa on upea. Ei se välttämättä helppo ole, ei kiva, eikä virkeäkään, mutta se kaikki on osa isompaa, upeaa kokemusta päästä purjehtimaan tässä kovassa ja erityisessä kisassa.
Älyttömän hienoa olla näin pitkällä. Kummallista, että on ollut jo kahdeksan viikkoa yksin merellä. Se on oikeastaan mennyt hujauksessa.
Olen nähnyt kisan aikana todella voimakkaita unia. Niissä olen tiimin kanssa tai siirtopurjehduksella tai että käyn rannassa hoitamassa asioita; jonkun pitää tulla fiksaamaan jotain tms. Epätodellista. Vieläkin näitä unia tulee, mutta ne ovat jo laimentuneet. Eikä ole enää niin suuri järkytys herätä siihen todellisuuteen, että on keskellä Etelämerta ja vielä tosi kaukana rannasta tai maalista.
Parasta on ajatella, kuinka hienoa on, että vielä on kisapäiviä ja koettavaa jäljellä.
Nyt eli noin kello 3 aamulla Suomen aikaa taisin myös siirtyä Intian valtamereltä Tyynelle valtamerelle.
